koirakuvat.kuvat.fi

Tänään vietettin Ojangon koiraurheilukeskuksen hallin virallisia avajaisia 1- ja 2-luokan kilpailujen merkeissä. Kilpailujen tauolla kuultiin avajaispuheita arvovaltaisilta vierailta, jotka keräsivät paikalle myös yleisöä agilitykansan ulkopuolelta.

Avajaisten “vetonaulana” oli päivänpolitiikasta mukana presidenttiehdokas Pekka Haavisto, hallista vastaavien seurojen (HSKH ja BAT) sekä Kennelliiton ja Agilityliiton puheenjohtajat. Lisäksi mukana oli Vantaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Yleisön huomioiden presidenttiehdokas kertasi vaalipäivän aattona omaa koirahistoriaansa. Puolen tunnin juhlallisuuksissa kuultiin avajaispuheet, joiden päätteeksi halli avattiin symbolisesti Pekka Haaviston suorittamalla nauhan leikkaamisella (tuotesijoittelusta vastasi Fiskars isoimpien näkemieni oranssien saksien muodossa.) Samassa yhteydessä kukitettiin hallista vastaavien seurojen puuhamiehiä ja -naisia. Seremonian lopuksi kutsuvieraille oli varattu kuohuviinilaseja ja kakkulapioita.

Seurojen puheenjohtajat sekä Pekka Haavisto (keskellä)

Viralliset avajaiset

Kutsuvierastarjoilut

Sanomattakin on selvää, että kyseessä on yksi viime aikojen merkittävistä projekteista pääkaupunkiseudun agilityrintamalla. Viimeisimpien talvikausien ajan Hyvinkään koiraurheilukeskuksen halli on ollut pääsääntöisesti ainoa paikka, jossa talvisin on järjestetty virallisia kilpailuja lämpimissä olosuhteissa. Toki Lohjallakin on virallisia kilpailuja, mutta Hyvinkään halli on huomattavasti suurempi. Isompia “kylmiä kilpailuja” on järjestetty esim. Purina-areenalla. Korkeatasoiselle hallille pääkaupungiseudulla on oletettavissa kysyntää, ja kevättalven kilpailukalenterin mukaan uudessa Ojangon hallissa on vähintään yhdet koko viikonlopun kilpailut joka kuussa. Seuraavan syys- ja talvikauden lähestyessä virallisia kilpailuja saattaa hyvin olla useamminkin.

Valokuvaamisen näkökulmasta hallikisakauden parhaat olosuhteet ovat poikkeuksetta löytyneet valoisina päivinä kenties yllättävästikin Purina-areenalta. Aikaisempia blogipostauksia lukeneille tämän ei pitäisi olla yllätys. Luonnonvaloa huomioimatta Hyvinkää on (suurin varauksin) ollut puolestaan kelvollisin kisapaikka. Sielläkin suurimpana ongelmana on epätasainen valaistuksen peitto yhdistettynä heijastavaan vihreään alustaan. Keinovaloa on kuitenkin paikoitellen suurin piirtein riittävästi, toisin kuin muissa halleissa. Arvokisojen näyttämöinäkin toimineet ATT:n halli Liedossa sekä Wallsport areena Seinäjoella ovat olleet omaa luokkaansa kuvausolosuhteiden kannalta. Näiden lähtökohtien perusteella odotukset ovat olleet korkealla uuden hallin osalta. Muutamien ennakkokuvien ja youtube-videoiden perusteella on ollut hankala arvioida kuvauskelpoisuutta, ja avajaiskisojen yhteydessä asiasta sai ensimmäiset omakohtaiset kokemukset.

Hallin valaistus on toteutettu loistelampuilla sijoitettuna kattoon neljään riviin tasaisin välein. Vastaava ratkaisu löytyy esim. ATT:n hallista, tosin tiheämmin välein. Kuten uudessa halliissa kuuluukin, lamput näyttivät olevan keskenään samanlaisia – muutamissa halleissa osa lampuista on vaihtunut ajan myötä eri sävyisiksi. Tasavälein asennetut (ja toimivat) lamput tuottavat radan keskiosaan varsin kohtuullisen valomäärän, reunat jäävät puolestaan hieman hämäriksi. Nopeasti arvioituna parhaissa paikoissa valon määrä Ojangossa jää ATT:n hallista 1 aukon päähän ja Seinäjoen hallista 1,5 aukkoa. ATT:n hallista poiketen suurempi lamppujen väli tekee valosta paremmin muotoilevan, jolloin kohteen kontrasti on jyrkempi – mikä on hyvä asia.

Valojen vähäisempi määrä tosin nostaa todella näkyvästi esiin loistelamppujen suurimman ongelman: riippuen verkkovirran vaiheesta, lamppujen valoteho sekä sävy vaihtelevat voimakkaasti. Ilmiö aiheuttaa siis kuviin valoisuuden sekä sävyjen vaihtelua. Käytännössä sarjassa otetuista kuvista joka toisessa kohde on alivalottunut ja punertava taustan ollessa kunnossa, ja joka toisessa taustan vaaleanharmaa seinä on punertava. Taustan väärä sävy ei sinänsä ole kovin vakavaa. Sen sijaan vaikutus kohteen valotukseen on huonompi juttu, koska lamppujen kannalta otollisen hetken ennakointi on täysin mahdotonta. Tästä syystä monia hyviä ruutuja tuli poistettua saman tien.

Kaksi peräkkäistä ruutua identtisillä säädöillä

Hallissa on leveyttä tarpeeksi, jotta radan reunalle voidaan jättää kulkuväylä. Tämän ansiosta vaihtoehtoisia kuvakulmia on tarjolla paljon monipuolisemmin kuin esim. Hyvinkäällä, jossa kuvaaminen on käytännössä mahdollista vain yhdeltä lyhyeltä sivulta. Suuremman liikkumisvapauden ansiosta eri tyylisiin ratoihin pystyy sopeutumaan paremmin.

360 asteen panorama (klikkaa suuremmaksi)

Hallikisakauden aikana verkossa on käyty useaan otteeseen keskustelua eri alustojen liukkaudesta. Ojangossa rata-alueen alustana oli kumirouhetäytteinen keinonurmi. Nukka on arviolta saman mittaista kuin ATT:n hallissa, mutta huomattavasti lyhyempää kuin esim. edellisissä maajoukkuekarsinnoissa Seinäjoella. Ykkös- ja kakkosluokan esitysten perusteella alusta ei vaikuttaisi liukkaalta. Usean tunnin pinnan tuntumassa viettäneenä sanoisin, että alusta on melko pehmeä. Tämä on kuvatessa mukavuutta lisäävä asia. Pehmeyden merkitys kilpailusuorituksille selvinnee ajan myötä.

Hallissa on neliöitä virallisille kilpailuille vähintään riittävästi. Ensimmäisen kisapäivän rata-alue vei pinta-alasta reilun kolmanneksen, ja koirahäkeille ja myyntialueille jäi reilusti tilaa. Tällä hetkellä pidempinukkainen keinonurmi tosin peitti vain rata-alueen, joten tulevaisuudessa mahdollisten arvokilpailujen järjestäminen suuremmalla rata-alueella vaatii alustan uudelleenjärjestelyä.

Hallin metalliset seinät aiheuttavat sisälle täydellisen 3G-verkon katveen, joten kisakuulumisten päivittäminen nettiin paikan päältä vaatii pistäytymistä ulkoilmassa. Järjestäjien salatun wlan-verkon lisäksi olisi suotavaa tarjota kisaväelle avoin langaton verkko sopivin rajoituksin (liikenteen priorisointi, sallitut protokollat jne).

Ojangon uusi halli ristittiin viralliselta nimeltään Vuokkoset areenaksi. Sponsorista johtuva nimivalita on jo saanut osakseen muutamia kommentteja – hallin nimi ei kuitenkaan ole sieltä aivan neutraaleimmasta päästä. Mielikuvitusta käyttämällä jokainen keksii tietyisti vielä paljon erikoisempia nimiä tutuista tuotemerkeistä (Trip-areena olisi mainio paikka järjestää teknobileitä…)

Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalainen agilityväki saa Ojangon hallista hyvän ympärivuotisen kisapaikan. Valokuvaajat joutuvat vielä sopeutumaan sen asettamiin rajoituksiin.

Seuraavaa agilitysukupolvea tarkkailemassa

Päivän mietelause: kuvia kannattaa ottaa silloin kun valoa on.

Edellisviikonloppuna (silloin kun ulkona näytti vielä talvelta) kamera oli kerrankin matkassa oikeaan aikaan omien belgityttöjen ollessa vaihteeksi leikkisällä tuulella. Kuvausolosuhteina oli nopeasti purevaksi käyvä pakkanen keskellä pilvetöntä loppiaispäivää.

Aurinko korkeimmillaankin paistaa loppiaisena vaivaiset 8 astetta horisontin yläpuolelta, mikä luo varsin kiinnostavan valon, jos aurinkoa siis sattuu näkymään. Mukana oli sopivasti langaton pikkusalama, jolloin aurinkoa pystyi hyödyntämään lämpimänsävyisenä vastavalona korostamaan ääriviivoja salaman täyttäessä varjon puolelle jääviä kohtia.

Merkittävämmäksi ongelmaksi tällaisessa tilanteessa nousee mustat kohteet, mikä tekee salaman automaattisesta tehonsäädöstä enemmän tai vähemän arpapeliä. Automatiikka mielellään korottaa salaman tehoa tarpeettomasti, jolloin geelitöntä salamaa käytettäessä kuvan tunnelma latistuu herkästi. Tästä syystä tilanteessa tuli käytettyä käsin säädettyä salaman tehoa joka antaisi sopivasti täytevaloa ennakoidulla etäisyydellä kohteeseen. Kyseiset kohteet vain eivät pysy kovin pitkään samassa paikassa, joten ruutuja tulikin lauottua kohtalaisen paljon ennen suunnitellun tilanteen osuessa kohdalle. Alla olevassa kuvassa valkotasapaino on säädetty käsin päivänvalolle ja täytesalama n. 1/8 teholla on muutaman metrin kamerasta oikealla.

Groenendaelin perustouhut

Matalan auringon ja varjostavien puiden yhdistelmällä onnistui myös saamaan kuviin paljon kylmempää vaikutelmaa jälleen valkotasapainon päivänvalo-käsisäädöllä. Allaoleva kuva on otettu vain vallitsevassa valossa ilman salamaa.

Tervueren-juniori

Samassa yhteydessä avautui myös otollinen tilaisuus hieman erityyliselle valotukselle. Allaolevassa kuvassa puolittainen lämmin vastavalo matalalta paistavasta auringosta heijastui lumesta sopivasti täyttämään varjokohtia. Kohteen rinnan ja poskien ollessa vaaleat turkin tummemmat alueet puolestaan korostuvat hyvin. Hieman onnekkaastikin kaikkein vaaleimpia sävyjä pystyi vielä pelastamaan alkuperäisestä kuvasta, ja vain poskeen, rintaan ja etukäpälään jäi pienet puhkipalaneet alueet. Lopullisen kuvan sävyt ovat pitkälti lähellä huippuvaloja luoden vaikutelman ns. “high-key” -valaistuksesta. Aiheesta löytyy lisää helposti netistä (esim. lyhyt lehtiartikkeli).

"High-key"-kuva vallitsevassa valossa

Pimeän vuodenajan toisesta puolesta tuli otettua muutamia kokeilevia otoksia yllä olevia kuvia edeltävänä iltana samassa paikassa pelkän katuvalon loisteessa. Natrium-katuvalojen keltaisen värin takia kuvat tuli käännettyä saman tien sävytetyiksi harmaasävykuviksi (aikaisempi blogikirjoitus keinovalojen spektristä). Myöhäisillan pienikontrastisiin kuviin tuntui muutenkin sopivan vanhentuneille kuville tyypillinen seepiasävy.

Käytännössä vain muutamat kuvat onnistuivat johtuen käsivaralta kuvaamiselle ylipitkistä valotusajoista. Yleensä varsin varmatoiminen automaattitarkennuskaan ei edes yrittänyt lähteä tarkentamaan kohteeseen, joten poikkeuksellisesti tarkennus tuli tehtyä täysin käsin. Täydestä aukosta huolimatta kameran omat herkkyysarvot eivät riittäneet tavoiteltuun valotukseen, ja jälkikäteen nostetun valotuksen jäljiltä todellinen herkkyys onkin pitkälti viisinumeroisissa lukemissa. Samalla kuvakohinakin kasvaa nopeasti, mutta kromaattisesta kohinasta pääsee eroon harmaasävymuunnoksen yhteydessä.

Sama koira, eri päivä, eri valo

Uusi vuosi mallia 2012 alkoi vierailulla HAUHAU:n kisoihin Hyvinkäällä uudenvuodenpäivänä. Joulukuun alkupuolella samaisessa hallissa tuli kuvattua kolmosluokan kilpailuja, ja tasapuolisuuden vuoksi tällä kertaa ohjelmassa oli Esa Muotkan ja Henri Luomalan tuomaroimia ykkös- ja kakkosluokkia.

Ykkösluokkien hyppyrata osoittautui haasteelliseksi, ja kaikista säkäluokista kasaan saatiin vain neljä puhdasta nollaa. Tuloksiin katsomatta ykkös- ja kakkosluokat tarjosivat värikkäitä suorituksia, ja HAU:n medi2-parin Minnan ja Ruun vauhti oli varsin vaikuttavaa.

Minna Päivärinta ja pyrpap Ruu (HAU)

Hieman huoltakin herätti erityisesti maxi1-luokassa loppusuoran rengas, jossa tapahtui useita törmäyksiä. Putken jälkeisellä hypyllä ei näyttänyt tapahtuvan erityisesti liukasteluja johtaen ongelmiin renkaalla. Toisaalta rengas oli juuri hallin hämärämmässä kohdassa – liekö sillä vaikutusta etäisyyden arvointiin. Ratapiirros löytyy alta.

Ykkösluokan hyppyrata (tuom. Esa Muotka)

Yksi hurjimmalta näyttäneistä tilanteista sattui, kun rataa suorittanut bordercollie jäi hajoamattomaan renkaaseen kiinni törmättyään ensin renkaan sivuun. Onneksi törmäyksessä ei ilmeisesti käynyt vakavammin. Tämän lisäksi alemmissa tasoluokissa jouduttiin ainakin kertaalleen turvautumaan ensiapuun anturan paikkausta varten.

Päivän kilpailuihin piirretyt radat osoittivat jälleen Hyvinkään hallin haastavuuden kuvaamisen kannalta. Ratajärjestelyt rajaavat mahdolliset kuvauspaikat puolikkaaseen lyhyeen sivuun, joten profiilista riippuen edes jollain tavalla kuvattavat esteet jäävät tyypillisesti vähiin. Lisähaasteena on vielä rata-alueen etuosan varjokohta, joka olisi muuten melko sopivalla etäisyydellä tiukempia lähikuvia tai hieman laajempia koirakkokuvia varten. Valojen puute puolestaan johtaa siihen, että kohteeseen osuu latteahko vastavalo takaa, ja etupuolelle heijastuu epäimartelevasti alaviistosta keinonurmen heijastus. Käytännössä tilanne johtaa siihen, että sekä valon määrä, suunta, ja sävy vaihtelevat voimakkaasti kohteessa. Vaihteleva valon määrä ja sävy on periaatteessa hyödyllinen, mutta hankala suunta vaikuttaa negatiivisesti kuvien ulkoasuun. Tilannetta voi toki korjata melko pitkälle jälkikäsittelyllä, mutta kattavan kuvaston yksilöllinen käsittely veisi epäkäytännöllisen paljon aikaa.

Alla esimerkkinä kuvapari loppusuoran kahdesta peräkkäisestä esteestä:
1) Ylempänä rengas varjon kohdalla, jossa taaempi kohtuullinen valaistus toimii korkovalon tavoin, mutta kohteen etualan varjojen sävy on väkisin vihertävä
2) Alempana n. sekuntia myöhemmin kuva maalista, jossa varjoalue jää taas sopivasti taustalle, ja kohde korostuu huomattavasti paremmin yläviistosta tulevan suoran valon ansiosta

1) Esimerkkikuva etualan varjosta

2) Vallitseva valo etualalla

Menomatkan utuiset maisemat vaivalloisesti nousevan auringon valaisemina saivat toivomaan että agilityssäkin olisi mahdollista järjestää jääkiekon “talviklassikon” tapaan ulkokisoja talven aikana, mutta käytännön syistä tähän ei taideta koskaan päästä.

Kisakuvat löytyvät osoitteesta http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2012-01-01 hauhau/  (Henri Luomalan radat,  ja tulokset)

Uuden vuoden juhlinta ottaa koville