koirakuvat.kuvat.fi

Koirakuvat oli mukana tuolloin vielä lumettomassa Tanskassa pidetyissä agilityn Pohjoismaiden mestaruuskilpailussa, joissa Suomen joukku kahmi tuliaisiksi leijonanosan ulottuvilla olleista mitaleista. Heti kärkeen onnittelut viimeisen kisaurakan päättäneelle maajoukkueelle!

Viikonlopun kisat käynnistyivät varsinaisesti jo perjantaina, jolloin viikonlopun kv-kisa pyörähti käyntiin. Kansainvälisissä merkeissä jatkettiin myös lauantaina, jolloin allekirjoittanut pääsi jo mukaan tapahtumiin. Myrskyvaroitus suomalaisten vahvasta kunnosta saatiin jo ennen sunnuntain varsinaisia PM-ratoja. Useimmilla kv-radoilla palkintosijoillan nähtiin suomalaisväriä – parhaimmillaan jopa kaksin kappalein kärkisijoituksia vallanneena. Perjantain ja lauantain tulokset löytyvät muuten täältä:
http://dansk-kennel-klub.dk/files/pdf/AG_Dansk_Kennel_Klub_19-11-2010.html .

Frodo, Sonic sekä Zen saivat perjantain ja lauantain aikana haalittua tanskalaisia sertejä siihen tahtiin, että Frodon puuttuvaa näyttelytulosta lukuunottamatta kolmikosta leivottiin valiot myös Tanskalaisittain. Kennelliiton tilastojen mukaan Frodolla alkaakin olemaan agilitytitteleitä jo aimo kokoelma

Jari & Frodo, Sini & Sonic sekä Jaakko & Zen

Edellisissä kirjoituksissa tulin jo maininneeksi järjestäjien huolta herättäneestä vastauksesta mahdollisiin kuvauspaikkoihin liittyen. Paikan päällä tuli nopeasti selväksi, että kovin kauas ei tarvitsisi kameran kanssa jäädä. Ongelmaksi muodostuikin lähinnä niukka liikkumistila radan ympärillä, kun alustaksi aukirullattujen mattojen päät veivät suurimman osan kävelemiseen tarkoitetuista käytävistä. Paikalla oli kuitenkin muita kuvaajia sen verran vähän, ettei tästä aiheutunut käytännössä ongelmaa.

Rataantutustumista sunnuntain hyppärillä

Kuvaamisen kannalta kisapaikaksi valikoitunut liikuntahalli oli varsin miellyttävä. Rikottu kattolinja heijasti valoa tasaisesti lähes joka puolelle kenttää, minkä puolesta joka esteeltä pystyi periaatteessa saamaan kuvia. Tilapäisalustana ollut matto sen sijaan väritti vallitsevaa valastusta selkeästi kellertävään suuntaan. Tästä johtuen kuviin tuli pääsääntöisesti oranssiin painottunut sävy. Yhdistettynä läppäreiden vaikeasti kalibroitavaan näyttöön live-gallerian puolelle paikan päältä toimitetut kuvat näyttävät jälkeenpäin tarkasteltuna jossain määrin karmivalta. Pahoittelut tästä. Juuri julkaistu tuoreempi kuvasto näyttää jokseenkin terveemmältä.

Radat tarjosivat vaihtelevan määrän kuvakulmia, joskin finaaliradalla parista eri kohdasta sai varsin oivallisia otoksia. Maxi-finaali tuli suurimmaksi osaksi kuvattua paikasta, jossa pituus- ja kahden hyppyesteen ohjauslinja tuotti takuuvarmasti asetelman, jossa sopivalla telellä sai ohjaajan pysymään kauempana hyppäävän koiran taustalla. Toisella optiikalla pystyi vielä varmistamaan kuvan suomalaiskoirakoista, missä ohjaaja ei malttanut pysyä samassa tahdissa koiran kanssa

Anja Lehtiö ja Pray

Viikonlopun portugalilaistuomari tarjosi viihdykettä sekä radalla että tauoilla. Ihanneajan määrittelyssä apuna oli tuomarin oma näkemys ohjauksesta ilman koiraa. Kravatti heiluikin joka radan aluksi, haamukoira totteli ohjausta moitteettomasti läpi viikonlopun!

Näin aktiivisia tuomareita ei ole Suomessa juurikaan näkynyt

Kisauutisten toimittaminen paikan päältä oli melko tuskaista, kun ajanottoon käytetty käkikello ei kukkunut kunnolla kuin aika ajoin, jolloin kokonaistilanteen hahmottaminen kilpailun edetessä ei ollut juurikaan mahdollista. 16 koirakon radat etenivät sen verran nopeasti, että kuvien siirtäminen ja pintapuolinen valikoiminen veivät jo enemmän aikaa kun kilpailutauot sallivat. Jos joku ammattiliiton tapainen olisi valvomassa, luultavasti kommentit työtahdista eivät olisi kovin mairittelevia Onpahan monipuolista hommaa…

Kellosekoilusta tuli myös elävästi mieleen mm-kisojen ajanotto. Erästä brittiläistä makasiiniohjelmaa siteeratakseni, “i mean, how hard can it be..?“. Aiheesta laajemmin on suunnitteilla utopistinen kirjoitus, jos sillä olisi edes jotain mikroskooppista vaikutusta.

Teknisistä murheista huolimatta kisat saatiin pakettiin ja voittajat selville. Lopullinen Suomen mitalisaldo on jossain määrin tulkintakysymys, koska viimeinen palkintosija tuli maxi-joukkueelle kokonaistuloksella hyl. Pienestä moraalisesta joukkueen vastustuksesta huolimatta pronssimitalit pujotettiin maxi-ohjaajien kaulaan, joten vastaanotettujen mitalien määräksi tuli siis yhdeksän.

Kultajuhlat kaulakkain

Varsin tyytyväisen oloinen joukkueenjohtaja

Viikonlopuksi olisi siis tarkoitus polkaista pikainen reissu Tanskaan agilityn PM-kisoihin. Muutamaan otteeseen olen etukäteen tiedustellut järjestäjiltä kisapaikan työskentelyoloista. Viimeisin vastaus ilmoitti ystävällisesti seuraavaa:

Dear Jukka

It will not be able to get to the trackside for photography.
You must done it from the spectator seats.

Tämähän on mukava yllätys – kansainväliset kisat kuitenkin kyseessä ilmeisesti ihan kunnon areenalla. Googlen kuvahaun perusteella tilaa voisi olla radan reunustalla riittämiin, jolloin hyviä kuvauspaikkoja voisi hakea tilanteen perusteella edes jollain tavalla. Nähtäväksi jää, mutta vastauksen perusteella tilanne menee samalle listalle Saksan pressiolojen kanssa.

Tänään kisattiin Purina-areenalla AgiTokoDogsin perinteisissä Marraskisoissa yhdet radat kakkosille ja kolmosille sekä kaksi ykkösluokan rataa. Kisoissa tuli piipahdettua pikaisesti kahteen otteeseen, aamupäivällä maxi-kolmosten aikana ja vielä illalla aikataulusta edellä alkaneiden maxi-kakkosten aikana.

Edellisviikonloppuun verrattuna aamupäivän auringonpaiste loi kullankeltaista tunnelmaa muutamassa välissä, mutta illan kisan aikana kuvaaminen oli totutusti  taiteilua vähimmän mahdollisen valotuksen rajoilla.

Demi, Kati Immonen

Nopeasti ilmestyneet tulosluettelot paljastavat, että harvinaisesti yhtään bordercollieta ei nähty palkintokorokkeella. Maxi-kolmosissa saatiin aikaan vain neljä puhdasta nollaa, ja nekin alle neljän ja puolen sekunnin ihanneajan alituksilla. Vimma olisi tosin ollut tänäänkin omalla kymmenluvullaan, mutta nopeimmalla viitostuloksella yllettiin vasta seitsemännelle sijalle.

Mini-kolmosissa Gwragged-kennel teki hattutempun kaikkien palkintosijojen mentyä parson-porukalle. Mukana oli myös maajoukkue-edustajat Anu ja Nekku.

Kuvat eivät vielä ole valmiit, joten blogi päivittyy niiltä osin. Alkuviikosta on myös infoa Pohjoismaiden mestaruuskisoista, jotka kisataan ensi viikonloppuna Kööpenhaminan laitamilla. Myös Koirakuvat on mukana PM-tunnelmissa toimittamassa kisoista tuoreimpia kuvia ja tuloksia!

[edit 17.11.2010]

Buffalle pitäisi luovuttaa vähintään serti käsittämättömän maukkaasta muffinsista!

[edit 18.11.2010]

Kuvat ovat valmiina Koirakuvien galleriassa osoitteessa http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2010-11-14+atd/ .

Emmi Lavikan borcol Step (ATD)

Ratatyöntekijät rentoutumassa

Viime viikonloppuna Purina-areenalla kilpailtiin HSKH:n sunnuntaikisoissa. Ykkös- ja kakkosluokat ahkeroivat kahdella radalla, ja päivän päätteeksi kolmosluokan koirakot päästettiin irti viimeiselle radalle.

Osallistujamäärä kolmosissa ei ollut järin suuri. Mineissä saatiin kruunattua kotiyleisön riemuksi shelam Netta uudeksi agilityvalioksi, onnittelut! Nimekkäimmästä kaartista mainittakoon nykyisen maajoukkueen Omie, jälleen Elina Jänesniemen ohjauksessa, sekä kisojen viimeisenä lähtenyt Jaakko Knuutin Vimma. Sokeri oli tälläkin kertaa pohjalla, sillä ykkössijan vaivatta vallannut Vimma päihitti muut seitsemän sekunnin kaulalla. Omien nopea rata kompastui hyvään irtoamiseen kolmanneksi viimeisellä hypyllä. Loppuaika jäi tosin näkemättä.

Kisan tuloslistoja katsellessa ei voi olla huomaamatta pyreneittenpaimenkoirien mainiota menestystä – onko tässä jo seuraava suosikkirotu agilityyn..?

HSKH:n Netta ja Anne Kunnas, SERT-A

Omie ja Elina ratapohjaa tuulettamassa

Sari Kariluoto ja Telkkä, maxi-kolmosten hopeaa

Jaakko Knuutti ja Vimma (BAT)

Uutta agilitypolvea kasvamassa...

Kuvat kolmosista löytyvät Koirakuvien galleriasta osoitteessa http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2010-11-07%20hskh/ .

Muutaman viikon tauon jälkeen on aika rikkoa radiohiljaisuus bloginkin puolella ja kerrata viime aikojen tapahtumia.

Päällimmäisenä loppuneen lokakuun tapahtumista täytyy tietenkin mainita Saksan MM-kisat, joissa suomalaisten mitalikantaa ylläpiti Suomalainen yksilöiden medi-pronssilla ja hopealle yltänyt medi-joukkue. Kultaa ei saatu kotiin tuotavaksi, mutta jännitettävää toki riitti kaikissa kisoissa.

Muiden menojen takia varsinaiseksi sukkuloinniksi muuttunut matka sujui jokseenkin odotetusti ilman suurempia yllätyksiä, vaikka unet jäivätkin vähiin.

Hallin mediapuolella tuntui olevan huomattavasti vähemmän porukkaa kuin esim. Helsingin kisoissa parin vuoden takaa. Vaihtoehtoisesti tiedotuksesta vastaavat olivat saaneet jo aikaisemmin viikolla tarpeekseen pressitilojen varsin omituisesta sijoittelusta paikkaan, josta hyvän yleisen näköalan lisäksi oli mm. kolmisen kerrosta kavuttavaa kenttätasolta työpisteelle, sekä mahdotonta seurata yleisölle näkyvää tulosseurantaa. Parannuslista ensi vuoden kisajärjestäjille on vielä kokoamatta…

Kotimaan puolella tuli mm-areenan jälkeen pistäydyttyä lähikisoissa Purinalla, missä ratkottiin tämän vuoden Friskies cupin kohtalo. Ylimääräistä mielenkiintoa finaaliradalle tuli myös siitä, että osa finaaliin selvinneistä ei tainnut olla selvillä omasta menestyksestään. Onnittelut ATD:lle mini- ja medi-voitoista. Maxien FC-mestaruus meni samaan osoitteeseen kuin säkäluokan suomenmestaruus, eli Sari Vähäniitylle ja Iiro-bortsulle.

Syysohjelmassa on ollut agilitytreenit uusissa ryhmissä – ja paikoissa, sekä koirien vapaata juoksuttamista. Lähimmässä näköpiirissä on parit Purinan kilpailut, toivottavasti muuten kuin talviajan tuomassa pimeydessä, sekä marraskuun lopulla pohjoismaiden mestaruuskisat.