koirakuvat.kuvat.fi

Muutama viikko takaperin sain Agilityliiton suunnalta soiton, jossa tiedusteltiin mahdollisuutta tulla valokuvaamaan hieman erilaista agilitytapahtumaa. Kaupallisella tv-kanavalla pyörivän Elixir-liikuntaohjelman formaatissa enemmän tai vähemmän tunnetut henkilöt tutustuvat ohjatusti eri lajeihin, ja kehittymistä seurataan ohjelman jaksoissa.

SAGI ja Elixir polkaisivat käyntiin projektin, jossa tultaisiin valmentamaan julkkis kisakuntoon vajaassa puolessatoista kuukaudessa. Agilityliiton tiedotuksen käyttöön tarvittiin kuvia projektin eri vaiheista, jota siis alkuperäinen kysely koski. Näinkin mielenkiintoisesta tarjouksesta ei ollut mielekästä kieltäytyä. Sairastumisesta johtuneen lykkäyksen jälkeen ensimmäinen harjoitus pidettiin kulunella viikolla SporttikoiraHallissa Espoossa.

Ennakkotietojen mukaisesti koulutettavaksi paljastui Essi Pöysti (taannoinen Miss Suomi), joka pääsi Niina-Liina Linnan (LAW) oppiin. Lainakoirana on kolmosissa kisaava Tuulia Liuhdon (HAU) nuori borcol Punssi. Kyseessä ei siis ole mikään kovin vähäpätöinen haaste, kun tarkoitus on saada Essin ja Punssin yhteistyö kolmosten kisaradalle vaadittavalle tasolle lyhyessä ajassa. (Käsittääkseni Essillä on jotain agilitykokemusta takavuosilta, joten aivan puhtaalta pöydältä ei tarvinnut lähteä liikkelle.)

Ohjauslinjoja haettiin kirjaimellisesti kädestä pitäen.

Niina-Liina Linnalta todellista virtaa agilitytreeneihin

Varsinaiseen kuvaukseen liittyen kyseessä oli varmasti tähänastisista yksi haastavammista tehtävistä. Muuten tuntemattomalla kuvauspaikalla tuli käytyä etukäteen kurkistamassa muutaman minuutin ajan arvioimassa tulevia kuvausolosuhteita. Tutustumisen perusteella kuvaamisen ei olisi olettanut tuottavan erityisiä yllätyksiä. Tämä käsitys osoittautui nopeasti vääräksi ensimmäisten treenien aloitusta odotellessa.

Kameramiehellä riitti kiirettä Punssin kannoilla...

... mutta hauskaa näytti olevan.

Koko harjoitus eteni hyvin pitkälti ohjelman kuvauksen puitteissa, eikä mahdollisuuksia parhaiden kuvakulmien hyödyntämiseksi ollut käytännössä ollenkaan. Tv-kuvaukset hoidettiin (onneksi) yhden kameramiehen voimin, mutta olin olettanut ratatapahtumia kuvattavan kauempaa kuin kahden metrin päästä. Itsestään selvyytenä oli toivottavaa että sivullisia ei näy kuvassa, mutta kun ohjauslinja mutkittelee edes vähän, ja vierestä kuvataan laajakulmalla seuraten, on käytännön mahdottomuus saada siistejä kuvia vain koirasta ja ohjaajasta, vieläpä sellaisesta paikassa, mistä itse pystyy kameran kanssa näkemään radalle olematta kuitenkaan näkyvissä.

Kameran väistelystä tulikin ensisijainen tehtävä, vaikka kertaalleen tulikin leikattua näyttävästi suoraan kameramiehen edestä. Hiljaakin kuulemma piti olla, mutta valitettavasti omasta työkalusta suljinääntä ei saa poistettua valikoissa seikkailemalla. Näinpä kuvia tulikin räiskittyä varsin surutta (yhteystietoni ovat tallessa, valituskirjetta odotellessa)… Liiton toiveiden mukaisten ruutujen ottamista varten sallittiin armeliaasti pari minuuttia omaa kuvausaikaa. Käytin neljä

Radan tekeminen oli Punssin mieleen enemmän kuin kuvattavana oleminen.

Lopputulos kuvissa ei ollut sitä tasoa mitä olin suunnitellut – kuvaaminen kun on tähän mennessä aina vaatinut jonkinlaisen näköyhteyden. Tästä syystä tuli otettua aika paljon behind-the-scenes-tyyppisiä ruutuja kuvauksista. Toisaalta, Elixirin kameramiehen pitäessä melkoista vauhtia radalla ilman steadicamia tai vastaavaa systeemiä kiinnostaisi nähdä kuinka vakaata kuvaa nauhalle tallentui. Sen nähnee aikanaan ohjelman lähetyksessä.

Yhtä kameraa käytettäessä joitain kuvakulmia joudutiin paikkaamaan jälkikäteen - tuloksena hauskoja hetkiä sivusta seuraaville.

Ilmassa taisi olla jännitystä miten Punssi toimii radalla. Onnistuneen radanpätkän jälkeen tunnelma vapautui.

SAGIsta riippuen jatkossa tulee luultavasti käytyä seuraamassa joitain harjoituksia, missä tunnelma on toivottavasti rauhallisempi.

Ensimmäinen juttu tapahtumaan liittyen tulikin jo löydettyä. Miss Suomen ollessa kyseessä, julkaisijana on yllätyksettömästi MTV:n Viihdeuutiset, josta oli toimittaja(-kuvaaja) paikalla heti kärkeen. Agilitystä onkin otettu kaikki mahdollinen irti itse jutussa. Jep jep

Taannoin kuvausaiheisia lehtiä silmäillessäni huomasin jälleen aikaisempaan kirjoitukseen viitaten tuoteuutisen, missä tuoreen pokkarikameran ominaisuuksiin kuului kyky tunnistaa kuvasta koira. Haluttaessa kamera ottaa kuvan kun lemmikki katsoo kameraa kohti. Käsittääkseni ennalta tallennettu koira täytyy kuitenkin valita asetuksista ennen automaatin toimintaa.

Jossain vaiheessa erilaisia automaattimoodeja taitaa olla niin paljon, että tunnollisen kuvaajan täytyy olla tarkkana jotta oikea asetus on valittuna joka kohteelle. Kuinka ollakkaan, tällöin ollaan jo lähellä valokuvaamisen perusajatusta, jolloin riittää jälleen, että kamera on manuaaliasetuksilla

Jos koiran tunnistaminen kuvasta onnistuu, olisi mukava nähdä ominaisuus, jolla jatkuvan tarkennuksen saa lukittua liikkuvaan koiraan riippumatta missä kohdassa kuva-alaa kohde vilistääkin. Yksi moodi voisi olla myös agilityohjaajan seuraaminen, tai miksei vaikka myös kuvan ottaminen aina kun radalla tapahtuu jotain mielenkiintoista! On se tekniikka ihmeellistä

Kiinnostuneet voivat suunnata valmistajan sivuille.

Luontokuvaajien toimenkuvaan yleisesti kuviteltaneen kuuluvan kärsivällistä odottelua keskellä asumatonta korpea vahtimassa jonkun harvinaisen siivekäslajin ilmaantumista näköpiiriin.

Tämä heppu on mennyt kuvainnollisesti vähintään virstan pidemmälle tässä ajatuksessa, sillä kuvien ottamiseen tarvittiin yhteensä yli viikon verran istumista afrikkalaisessa lammikossa.

-> Dailymail.co.uk

Kuvat ovat kieltämättä todella näyttäviä. Tarvitaan todella käsittämätöntä kylmähermoisuutta, kun lutakon reunalla vaanii kahdeksan leijonaa. Kuvista päätellen käytössä ei ollut kovin pitkää teleä, joten etäisyyttä kohteisiin ei ollut läheskään samaa luokkaa kuin tyypillisimmissä safarikuvissa. Vaikka isommat eläimet eivät aiheuttaneet terveyshaittoja, vedestä kerätyt taudit kaatoivat kuvaajan sairastuvalle pitkäksi ajaksi.

Koirien kuvaaminen — plääh, lastenleikkiä

Aluksi täytyy pahoitella ajanhukkaa lukijoilta, mikäli tämä on sattunut pyörimään kansallisessa televisiossa. Itse en ole kuitenkaan kyseiseen pätkään törmännyt, joten blogin aihepiiriin liittyen laitettakoon tämä tännekin esille.

Kyseessä on siis youtuben ihmemaasta löytynyt koiranruokamainos, jossa on harvinaisen laadukasta reilusti hidastettua videokuvaa eri rotuisista kavereista. Sen verran täytyy samassa yhteydessä valottaa villejä suunnitelmia, että jossain vaiheessa on mielessä pyörinyt jonkinlaisen agility-videokoosteen rakentamista. Erityisesti hyvälaatuinen hidastuskuva voisi vedota tekniikkafriikkien lisäksi jopa lajin harrastajiin. Kokeilussa oli sattumalta vuoden vaihteen tienoilla lyhyen aikaa videokykyistä kalustoa, mutta valitettavasti laatu ja nopeus ei ainakaan vielä ollut tavoitellulla tasolla. Korvauksia ideasta otetaan mielihyvin vastaan toteuttamiskykyisiltä tahoilta

Mainoksen kahden sekunnin katselun jälkeen mieleen tuli tietenkin ajatus, juurikin vastaavaa videota olisi hienoa tehdä agilitystä. Kovin pitkälle kommentteja ei tarvinnut selata, kun valkeni pelkän kameran maksavan kuusinumeroisen summan.        Aivan.      Ja elokuvaoptiikat lisäksi puolet tuosta! Yhtäkkiä still-kuvissa on taas oma viehätyksensä

Ja tässä siis itse mainos:

Pedigree-mainos

Muista kiireistä johtuneen muutaman viikon tauon jälkeen tuli jälleen pistäydyttyä Purina-areenalla kolmosluokan karkeloissa. Startteja oli päivän aikana reipas määrä, joskin paikalla tuli oltua medien ja maxien vaihteessa.

Kevään koittaminen alkaa olemaan tosiasia, joka sunnuntaina ilmeni näkyvin varoituksin katolta tippuvan lumen takia. Tästä on luonnollisesti se hyöty, että kattoikkunat olivat jo paljaat. Niinpä valoakin oli jo medien aikana kiitettävä määrä marras-joulukuun aikoihin verrattuna. Ero oli varsin merkittävä, koska valotuksen kanssa jäi jo vähän marginaaliakin, ja tarkennus alkoi päästä taas oikeuksiinsa. Toisaalta poistettavia kuvia oli joukossa vähemmän, joten kuvien “kehittämiseen” kului tästä syystä pidempään.

Kun valoakin oli runsaasti tarjolla, redanrakennustauolla oli hyvä mahdollisuus tehdä 360 asteen panoraama Purina-areenan maisemista. Lopullisesta koostetta rakennettaessa tietokone oli tosin totaalisen kyykyssä ennen kuin 73 megapikselin rimpsu oli valmiina. Levytilaakin kului vähintään riittävästi. Alla on esillä jollain tavalla järkevän kokoiseksi puristettu versio näkymästä – leveyttä on tosin vielä 4000 pistettä…

Purina-areena 360o. Avaa linkki uuteen ikkunaan (control+klik) nähdäksesi kuvan isompana.

Tavallisemaan kokoiset kisakuvat löytyvät osoitteesta
http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2010-03-14%20hskh/2010-03-14%20hskh%20medi3/ .

Kuvat.fi-palvelun uutiskirjeessä oli vastikään ilmoitus gallerian tuoreesta RSS-feedistä uusien kuvapäivitysten seuraamiseksi. Toiminnasta ei toistaiseksi ole laajempia kokemuksia, mutta jos syötteen luotettavuus osoittautuu hyväksi, jonkun käyttökelpoisen virityksen voisi laittaa pystyyn, jolloin gallerian uutta sisältöä on helpompi seurata muissa verkkopalveluissa.

Aiemmin esillä olleen Rob Galbraithin blogissa oli itse asiassa jo toista kertaa kuukauden sisällä koira-aiheinen linkki. Tällä kertaa linkki osoitti The Sacramento Bee -lehden galleriaan, jossa on nähtävillä kuvareportaasi valjakkokilpailusta Alaskan erämailla.

Kilpailun matka on hieman eri kaliiperia kuin yleisemmissä lajeissa – agilityssä ja ratajuoksussa matka lasketaan sadoissa ja kymmenissä metreissä, maastojuoksussa muutamissa kilometreissä. Alaskassa ei kuitenkaan näihin matkoihin tyydytä, sillä taivalta on taitettavana lähemmäs 2000 kilometriä! Kuvaston ensimmäinen kommentoija nostikin esiin “epäkoiramalliset” olosuhteet, joissa taisteltaessa kyse ei enää ole onnistuneesta suorituksesta vaan paljon perustavanlaatuisemmista asioista. Palstoilla on käyty keskustelua agilityn eettisyydestä. Kyseisen kilpailun rinnalla pari agilityrataa oikeaoppisella valmistautumisella ei liene juurikaan terveydelle vaaraksi. En tietenkään ole hyvinvointiasiantuntija, joten absoluuttiset mielipiteet jätän suosiolla muille.

Linkki katsaukseen löytyy tästä:
-> http://www.sacbee.com/static/weblogs/photos/2010/03/2010-iditarod-trail-sled-dog-r.html

Reportaasin kuvaaja on nimeltään Bob Hallinen, liekö taustalla suomalaisia juuria? Tapahtumasta löytyy lisää kuvia bobin nimellä googletettaessa – osuipa silmiin muunmuassa otoksia jamaikalaisesta rekijoukkueesta!