koirakuvat.kuvat.fi

… tämä olkoon hieman enemmän kuvaamisen periaatteisiin palaileva kirjoitus …

Kesäkuisena perjantaina tarjoutui tilaisuus kokeilla agilitykuvaamisen kannalta jotain harvinaislaatuista mutta haastavaksi osoittautunutta mahdollisuutta Hakunilan seudun koiraharrastajien järjestämissä yökisoissa Vantaalla. Liekö oikeasti aikataulun mukaan pidetyt kisat karsineet osallistujamäärää, mutta kieltämättä poikkeuksellisesta tapahtumasta oli kyse, kun kerran toisena vuorossa ollut kakkosluokka pyörähti käyntiin puolta tuntia ennen vuorokauden vaihtumista.

Myöhäisestä vuorokaudenajasta oli luonnollisesti seurauksena tarve keinovalolle radalla. Auringon laskettua lisävaloa tarjoiltiin kentän ympärillä olevista natriumlampuista – verrattavissa siis maanteiden lyhtypylväisiin. Tästä seikasta muodostuikin muutama ongelma kuvaamiselle:

1. yksinkertaistettuna, sähköverkkoon liitetyt lamput vilkkuvat 50 kertaa sekunnissa päälle ja pois (koskee siis myös kyseisiä valaisimia)
2. yksinkertaistettuna, natriumlamppujen tuottama valo on pääasiassa oranssia (ihan tosi!), ja taivaalta (ei siis auringosta) tuleva valo on sinistä (on, on!)
3. yksinkertaistettuna, agility on nopea laji.

Erikseen nämä eivät ole kovin suuria ongelmia, mutta erityisesti viimeisen kohdan kanssa yhdistettynä asiat alkavat mutkistumaan. Valojen keltaisuus ei ole ongelma, koska sitä varten digikameroihin on keksitty valkotasapainon säätö. Yhdistettynä sinertävään luonnonvaloon lämpötilaerot ovat kuitenkin suuret, jolloin kohdetta valaisee kaksi eriväristä “lamppua”. Kun näistä toinen – eli se keltainen – laitetaan vilkkumaan, lienee selvää, että jollain ajanhetkellä ympärillä on vain sinistä valoa. Vilkkuminen sinänsä ei ole suuri ongelma, jos on mahdollisuus käyttää tarpeeksi pitkää valotusaikaa. Agility vain taitaa olla shakkia nopeampi urheilulaji…

Jos siis tavoitteena on saada radalta tarpeeksi teräviä kuvia, 1/50s ei ole riittävän nopea valotus. Tästä johtuen monet peräkkäin otetut ruudut ovat valotukseltaan aivan erilaisia. Huonona esimerkkinä tästä saman sekunnin aikana otetut kaksi peräkkäistä ruutua samoilla valotusarvoilla ja jälkikäsittelyllä.

Kuvat on otettu puoli kahdentoista jälkeen, ja puolta tuntia myöhemmin erot keinovalossa saattoivat olla ruutujen välillä puolitoista aukkoa. Pelkän valon määrän lisäksi kokonaisvärilämpötila vaihtelee valonlähteiden voimakkuuden mukaan, mikä henk. koht. vaikeuttaa huomattavasti “oikean” sävyn löytämistä jälkikäsittelyssä.

Pikaisella googlaamisella löytyi kuvausperusteita käsittelevä kirja, jossa yleiseksi ratkaisuksi probleemaan esitettiin päällekkäisvalotuksia (toimii agilityssä – not), värikalvot valonlähteisiin (“tolppa-apinoille” oivallinen ratkaisu), tai olla piittaamatta asiasta. Kiinnostuneille kyseinen ysärivivaheinen kirja löytyy osittain Google booksista.

Teoriat sikseen. Ajankohdan ja loistavan sään huomioiden suunnitelmissa oli täsmälleen yksi kuva, mikä pitäisi saada: neljänneskulmasta lennokas eteneminen puomilla nousevan auringon värittämän taivaan etualalla – mikä kuulostaa kliséeltä, mutta mahdollisuudet tällaiseen kuvaan virallisessa kisassa ovat melko harvassa Valitettavasti mahdollisuutta ei koskaan tullut, koska puhti loppui kuvaajasta aamun sarastaessa. Täytyy vain toivoa, että ennen auringonnousua pilviverho olisi jo saapunut pilaamaan odotuksen. (edit: Kisat taisivatkin olla lopussa ennen auringonnousua, joten tällä kertaa saattoi huokaista helpotuksesta

Lukuisista yrityksistä lähimmäksi alkuperäistä suunnitelmaa pääsi kotiseuran dalmatialainen…

… ja tässä on sama koira 22 sekuntia aikaisemmin.

Aplodit HSKH:lle virkistävän erilaisen kilpailun järjestämisestä!

Niin, ja parempi syy aikaisempaan kotiinlähtöön on tämän tytön saapuminen

Muutaman viikon hiljaiselon vastapainoksi Purina-areenalla alkoi HAU:n järjestämä HAU Open, jossa parin viikon aikana pidetään maanantaisin ja keskiviikkoisin kisaavien ja möllien epäviralliset kilpailusarjat. Masentavan kylmän juhannuksen jälkeen olikin virkistävää päästä nauttimaan aurinkoisesta ja lämpimästä illasta radan varrelle. Osallistujamäärästä ei ole tarkempaa tietoa muuten kuin aikataulun puolesta – kisaavat medit pääsivät käynnistelemään omaa rataansa vasta iltakymmenen aikoihin.

Myöhäisestä ulkokisa-ajasta johtuen laskeva aurinko langetti pitkät varjot, joita ei toisaalta tullut juurikaan hyödynnettyä. Ylläolevassa yleiskuvassa erikoisemman valaistuskulman luoma tunnelma on kuitenkin melko poikkeuksellinen agilitykisoissa. Yksityiskohtana taustalla olevan hallin harmaa seinä värjäytyy varjossa taivaasta siroavan valon myötä sinertäväksi kuvan etualan paistatellessa kellertävässä ilta-auringossa.

Rata oli poikkeuksellisesti rakennettu niin, että toimitsijapiste jäi radan ympäröimäksi. Toivottuja elementtejä oli näin ollen mahdollista yhdistellä ruutuun – yllä harvinaisen lennokkaan noutajan etenemistä seuraamaan mahtui sopivasti kaksi ratahenkilökuntaakin.

Kisatapahtumien seuraamisen aktiivisuuteen vaikutti osittain oman joukkion osallistuminen illan radalle. Erityistä aihetta juhlaan ei tosin ollut, mutta liitettäköön loppuun vielä muodokas profiili ensimmäiseltä hypyltä.

Ensimmäisen kisan kuvia on esillä osoitteessa http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2009-06-22+hau+open/.

SM-kisojen järjestämisajankohdan suhteen on ollut harvinaisen huono tuuri oman paikallepääsyn suhteen, eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta. Tosin pidemmänpuoleinen matkakaan ei auta tässä tapauksessa asiaa. Jotta kirjoitus edes jollain tavalla liittyisi valokuvaukseen, voidaan kuriositeettina laskea polttoväli, joka tarvittaisiin kohtuullisen tiukasti rajattuun vaakakuvaan kisakoirakosta pääkaupunkiseudulta otettuna ……. eli luokkaa 3 kilometriä. Ja sitten vielä se valovoima…

Tulevana viikonloppuna ei tarvitse jännittää suomalaisten menestyksen puolesta – toisin kuin viime syksyn Helsingin MM-karkeloissa. MM-kuva-arkistoa kaivellessa tulee harvinaisen vahvasti viikonlopun tunnelmat mieleen. Tämän näkymän myötä on helppo muistaa yleisön reaktiot viimeisen radan aikana. Parempaa onnea sunnuntaille tälle parille!

Toisen epäonni on toisen onni. Onneksi lopputulos oli juhlinnan arvoinen, vaikkakin himmeämmän mitalin kera.

Olipa maxi-luokan kärjessä ketä tahansa sunnuntaina, näky palkintokorokkeella kisojen päätteeksi on käytännössä takuuvarmasti rotujen puolesta tämä. Vain värit vaihtuvat – niin koirien kuin ohjaajienkin.

Menestystä kisaajille, ja aurinkoista viikonloppua!

Upeana sunnuntaiaamunahan ei luonnollisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä radan reunalle tallentamaan niiden agilitysuorituksia, joilla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kisaamaan

Vaikka aurinko oli ehtinyt paikalle saavuttua jo korkealle, aamuinen paiste vaikutti miellyttävämmältä kuin iltapäivän paahde. Katettua katsomoa vastapäätä löytyi mainio paikka kuvaamisen kannalta – varjossa ja puolimyötäiseen valooon. Lisäksi agilityradan esteiden suoritussuunta oli monilta osin varsin otollinen. Kuten jo lauantaita koskevassa jutussa tuli mainittua, 360 asteen käännökset esteillä helpottavat huomattavasti kuvien ottamista, mikäli haluaa sekä koiran että ohjaajan lähekkäin ruutuun. Tällä on merkitystä etenkin nopeimpien tai pitkälle irtoavien koirien kohdalla.

Agilityradalla muutaman hypyn lisäksi isommat kontaktiesteet olivat otollisessa paikassa kuvaamisen kannalta ilman suurempaa liikehdintää. Erityisesti radan loppusuoran puomi antoi mahdollisuuden päästä lähietäisyydelle sopivassa kuvakulmassa, missä nopeudesta riippuen ohjaajankin saattoi saada mukavasti taustalle.

Punaiset esteet vaikuttivat olevan sunnuntainkin aikana kiinnostavampi ympäristö kuville, joten hyppyradan suorituksia jäi kennolle valitettavan vähän. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli mielestäni erittäin onnistunut, mistä suuri kiitos järjestämisestä vastanneille seuroille! Sunnuntain päätoimitsija muisti huomauttaa lichtensteiniläistuomari Peter Kindlen tuoneen mukanaan reilusti paistetta viikonlopuksi. Toivottavasti seuraavana viikonloppuna toisessa suuressa urheilujuhlassa kääpiövaltion ansiot eivät nouse yhtä korkealle

Kisan tulokset löytyvät osoitteesta http://www.agry.fi/stadigames2009/Site/Tulokset.html.